Miksi yksinkertaiset ateriat ovat terveellisimpiä?

Kesän juhlakauden ja grillisesongin jälkeen palaan aina saman asian äärelle: yksinkertaista hyvä ihminen aterioitasi! Sätin itseäni säännöllisesti siitä, etten kesäisin – kun kaupat ja torit notkuvat jos jonkinlaisia herkkuja – kahmin kauppakassiin ihan ylettömästi ruokaa. Seurauksena tästä on ylirunsaita aterioita, joissa on kaikkea liikaa.

Ylirunsaus ei minun keittiössäni näy niinkään epäterveellisinä aterioina, vaan kahmin ylettömiä määriä sinänsä terveellisiä raaka-aineita yhteen soppaan. Hyvä esimerkki on yksi lempisalaattini, jossa raaka-aineita on helposti parikymmentä. Äitini tapasi sanoa, että se on sodanjälkeiseltä sukupolvelta peritty taipumus. (Hän oli itse ihan yhtä toivoton tapaus.) Itse en tosin tohdi syyttää isovanhempiani siitä, että keittiössä minulta karkaa mopo käsistä.

Retiisi ja hummusdippi on arjen superruokaa

En ehkä ole toivottomuuteni kanssa yksin, ja siksi haluan tästä nyt kirjoittaa. Olen tavannut monta ihmistä, jotka ihmettelevät aterian jälkeistä ähkyä, turvotusta ja väsymystä, vaikka olisivatkin syöneet sinänsä terveellisistä raaka-aineista koostetun aterian. Heillä saattaa olla sama runsaustauti kuin minulla. Notkuvien buffettien ääressä se iskee parhaimpiinkin meistä.

Mikä runsaudessa sitten on pahasta, ja miksi yksinkertaiset ateriat ovat terveellisimpiä? Vastaus tähän on pitkän kaavan mukaan hiukan monimutkainen, mutta lyhyesti selitettynä syy juontaa juurensa ruoansulatukseen. Ruoansulatus on pitkä ja monivaiheinen prosessi, johon ottaa osaa monen elimen lisäksi monet entsyymit ja koentsyymit, vitamiinit, hivenaineet sekä elimistön hapot ja nesteet. Siihen vaikuttaa toki myös moni muu seikka, mutta näistä joku toinen kerta.

Pehmea bataattikeitto hellii vatsaa

Se, mikä ateriakoostumuksen kannalta on mielenkiintoista ja ruoansulatuksen kannalta merkityksellistä, on ruoansulatusentsyymit ja niiden aktiivisuus pilkkomaan kulloinkin syötyjä aterioita. Vaikka periaatteessa jokaiselle pääruoka-aineryhmälle – proteiinit, hiilihydraatit, rasvat – löytyy omat entsyyminsä ja ”sulatusmenetelmänsä”, jos lautasella on liikaa kaikkea, väsyy elimistö suuren taakan edessä ja osa ruoasta saattaa pilkkoutua huolimattomasti, tai jäädä kokonaan pilkkoutumatta.

Lisäksi, vaikka entsyymit sinänsä omaavat kukin oman työsarkansa proteiinien, rasvojen tai hiilarien parissa, toimiakseen ne tarvitsevat pääsoin vitamiineista ja hivenaineista koostuvan koentsyymin, joka aktivoi entsyymin ja saa sen toimimaan. Eli käytännössä, runsas lautanen – esimerkiksi ruokaisa ja sinänsä terveellinen salaatti – saattaa kuluttaa huikeasti elimistön vitamiini- ja hivenainevarastoja voidakseen pilkkoa kaikki lautaselta suuhun ja ruoansulatuselimistöön päätyneet raaka-aineet.

Myönnän, että tämä on hyvin yksinkertaistettu, halki-poikki-pinoon –tapa kuvata ruoansulatusta, mutta tämän avulla on ehkä hiukan helpompi hahmottaa sitä, miksi yksinkertaisesti koostetut ateriat ovat elimistön kannalta terveellisimpiä. Ne kuluttavat vähemmän elimistön energiaa ja sen omia raaka-ainevarastoja ja siten rasittavat elimistöä ja ruoansulatusjärjestelmää vähemmän.

Tälle perusajatukselle nojaavat monet suositut dieetit, kuten 80-luvulta tuttu Fit For Life, jossa aamulla syödään vaan hedelmiä, iltapäivän aterioilla erotetaan proteiinit ja hiilihydraatit. Fit for Life’a on seurannut moni samansuuntainen ruokavalio, jossa ateriat koostetaan tarkkaan, ja raaka-aineiden määrää rajataan tietoisesti. Uusin villitys lienee 5 factor diet, jossa päivän ateriat koostetaan maksimissaan viiden raaka-aineen avulla.

Tomaatti mozzarella toimii aina

Loistojuttuja kaikki, mutta jottei arki menisi liian monimutkaiseksi kehotan ainoastaan tarkkailemaan sitä, mitä kukin ateria sisältää. Mitä enemmän pystyt yksinkertaistamaan reseptiä ja valitsemaan vähemmän raaka-aineita, sen parempi. Lompakkokin tykkää.

Elimistölle hyvä annos koostuu 4-7 raaka-aineesta. Mausteita sekä öljyjä ja kastikkeita ei toki lasketa. Tällä saa aikaan jo maukkaan salaatin, keiton tai uunivuoan, joka antaa elimistölle hyvin energiaa rasittamatta sitä liikaa. Jos silti vatsaa ruoan jälkeen vääntää ja olo on turvonnut ja voimaton, kannattaa kokeilla jakaa proteiinit ja hiilihydraatit päivän eri aterioille. Esimerkiksi niin, että lounaalla syö sienirisoton ja illalla lohisalaatin. Tai päinvastoin. Bon appétit!

Kirjoittaja: Marimiina / Kohtuudella kaikkea

Marimiina / Kohtuudella kaikkeaToimittaja, luontaisravintohoitaja, joogaope ja ikuinen paremman elämän etsijä. Elämä on vuosien saatossa ohjannut minut Etelä-Ranskaan, jossa nyt nelikymppisenä elän meille niin monelle tuttuja ruuhkavuosia ja sukkuloin kodin, töiden, opiskelun ja harrastusten välillä etsien harmoniaa, tasapaino ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Jatkuva arkihaasteeni – johon teidätkin kutsun – on rennompi, onnellisempi ja tasapainoisempi hyvinvoinnin arki. Kutsun teidän tirkistelijöiksi omaan elämääni, jossa lapset, miehen vaativa työ ja jatkuva aikataulutus asettavat raaminsa arjen hyvinvoinnille. Aika ei vaan riitä raakakakkuihin ja supersmootheihin, vaikka niistä kovasti tykkäänkin.

Tiedän, etten ole aikapulani ja turhautumisen kanssa yksin, ja siksi blogini kantava ajatus on jakaa vinkkejä, ideoita ja kaikkea oppimaani, kuulemaani ja näkemääni, jotta ihan tuikitavallinen arki voisi olla astetta hyvinvoivempaa, rennompaa, vihreämpää ja kaikessa yksinkertaisuudessaan onnellisempaa. Sitähän me kaikki lopulta etsimme, eikö?

Luitko jo nämä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *